12/08/2026
Mun pelot syöpäpotilaana? Hemmetti. Mä olin jo päättänyt, et en tee enään yhtään mitään syöpään liittyvää sisältöä m***a tuli sellainen kierrepallo, että tuli jotenkin pakottava tarve. Hemmetti. Mä olin jo varannut tapaamiset viinibaarin tiimoilta, Fiksiviini-fest oli jo mun päässä tehty. Nyt on pakko laittaa noi ajatukset taustalle ja keskittyä terveyteen. Taas. Jotenkin tuli mieleen se että tämän taudin kanssa pelottaa ihan hullun m***a asiaa sairauden eri asiaa eri vaiheissa.
1. Näytteet labraan. Onko mulla syöpä?
2. On! No minkälainen syöpä ja miten levinnyt?
3. Jokaisen tutkimuksen jälkeen pelkäät että kuvat ja testit ovat positiivisia ja ne ovat aina.
4. Kuolenko mä tähän? Kun et tiedä miten sua aletaan hoitamaan ja mitkä ovat todennäköisyydet.
5. Peko hoitoja kohtaan? Mitä ne tulevat tekemään mulle?
6. Peko ettei keho ota hoitoa vastaan.
7. Hoidon vaste? Toimiiko vai ei?
8. Kuinka kauan vaste pysyy?
7. Jos mä sairastun en voi ottaa hoitoja vastaan?
8. Kun saat hyvää vastetta niin pelko kuolemasta hälvenee m***a pelko elämän menettämisestä uudestaan iskee.
Mä olin julistanut itseni jo voittajiksi. Mä oon kuolematon. Mä voitin tämän pelin. Sitten tulee 40 astetta kuumetta. Hoito-ohjelma vedetään kankkulan kaivoon ja epävarmuus sekä pelko iskee jälleen uudella vanhalla tavalla. Monet sanoo että syövän kanssa eläminen on taistelua. Mun mielestä se on iso kasa kukkupuhetta. Syövän kanssa eläminen on mukautumista, hyväksyntää ja luottamusta hoitohenkilökuntaa kohtaa. Läheisten ja ei niin läheisten tuki on erittäin arvokasta. No hei. Mun tilanne on ihan hyvä. HUS ja mahtava henkilökunta hoitaa mua. Mä oon edelleen vakuuttunut siitä että mä voitan tän pelin m***a nyt joutuu vähän päästää irti lineaarisesta parantumisnäkymästä.
