Alpaca Fuente, Lohja (2026)

21/02/2026

*** Toiseksi merkittävin hetki tilamme historiassa, ensimmäinen vasa Nella syntyi ***

Merkittäviä hetkiä tilallamme on ollut paljon. Kaikkein merkittävin oli tietysti, kun saimme alpakkamme kotiin Chilestä, sillä siitä tämä kaikki alkoi, m***a heti seuraavaksi tulee ilman muuta ensimmäisen vasamme Antonella alias Nellan odotettu syntymä.

Mennäänpä ajassa reilusti taaksepäin ja vuoteen 2008.
Meillä oli kerintäpäivä 1.6.2008 ja tietysti jokainen alpakka oli tarkoitus keritä. Tämä päivä oli ainoa tilallamme, kun yksi alpakka jätettiin keritsemättä.
Alpakat keritään joka vuosi, m***a Kaneli Rouva joutui pitämään villansa tuona päivänä, sillä pikkuinen nyytti Nella syntyi samana aamuna.
Nellan mamma on siis meidän chileläinen Kaneli, joka elelee edelleen tilallamme ja on jo 22 -vuotias. Nellan isä oli maineikas ja komea valkoinen ori Van Diemen Manco.

Selasin muistiinpanojani, sillä jokaisesta alpakasta minulla on melko tarkat muistiinpanot ja näin lukee Nellan dokumentissa:
” - valkoinen, vaaleanpunaiset silmänympärystät ja kynnet, fawn laikku oikealla puolella kaulaan lavankupeessa, takapuolen päällä ihan aavistuksen light fawnia.
- jälkeiset tuli 12.20 ja painoi reilu 2 kiloa. Vasa nousi puolen tunnin päästä pystyyn ja pieni kakkalörö tuli pian.
Imemisen kanssa oli ongelmia, lypsettiin maitoa alkuun että tulisi, oli vähän tiukassa. Annettiin ternimaitoa klo 15.30 30milliä tuttipullolla suuhun. Piristyi ja näyttää siltä että on juonut noin 1,5 – 2 tunnin välein illan aikana.
Pikipaska tuli takapihalle illan kuluessa ja myöskin pari ihan tavallista pötkelökakkaa, ei papanaa ekan illan aikana.
Punnittiin takin ja kaulurin kanssa + valjaat = 8.64 kg. Puettiin iltapäivällä takki kun paleli ja tärisi. Annetaan olla toistaiseksi vaatteet päällä.
Kuuden maissa illalla alkoi pikkusen keulia ja kirmata takapihalla. Ihan elinvoimaisen näköinen nuori neiti joka nukkuu paljon.
Lussuttaa aina suulla ennenkun menee syömään ja sen jälkeen. Ei nosta häntää tötterölle syödessään, m***a touhuaa muutaman minuutin ahkerasti.”

Nella oli hyvin vahva vasa ja suureksi hämmästykseksi painon nousu oli valtavaa ja siinä ei ollut mittavirhettä, vaan tarkistimme tuloksen useaan kertaan. Yhdessä päivässä paino oli noussut 900 grammaa ja muinakin päivinä lähelle tuota. Se onkin suurin yhden vuorokauden painonnousu koskaan vasoillamme.

Silloin osaamisemme alpakoista oli varsin vähäistä ja jälkeenpäin ajatellen, olen hyvin iloinen, että ensimmäinen vasamme oli vahva ja tiukkaluontoinen Nella.
Ensimmäiset ongelmat kohtasimme myös Nellan myötä, sillä toiselle chileläiselle mammallemme Lolalle syntyi pian vasa Iina ja kappas vain, vahvaluonteinen Nella osoittautui pian maitovarkaaksi. Näinkin voi käydä 😃. Siinä ihmeteltiin ja jouduimme erottamaan mammat ja vasat muutamaksi päiväksi, jotta Iina vasa vahvistui niin,
ettei antanut enää Nellan maitovarkailla.

Nella kasvoi hyvin ja osoitti olevansa matriarkka luonnetta, kuten emänsä Kanelikin. Nella muutti uuteen kotiin nuoren lauman matriarkaksi poikavasansa kanssa lokakuussa 2016.

Nella kerkesi tekemään 5 vasaa tilallamme ennen uuteen kotiin muuttoa.

Voi sitä ensimmäisen alpakan vasan syntymisen ihmettä ja riemua, sitä ei unohda koskaan!

Kuvissa Nella pikkuisena sekä myöhemmin emänsä Kanelin ja oman vasansa kanssa, sekä komea isänsä Van Diemen Manco :) joka asusteli mm Ali-Ollin tilalla.
Pakko on laittaa myös kuva Nellan aivan mahtava luonteisesta ja villavasta harlequi grey appaloosa pojasta Indiana Jonesista joka on hurmannut Merijärvellä jo kauan ja lämpimät terkut Onnentähden alpakoille ja Indylle sinne pohjoseen :) Sekin poika on jo 10 vuotias!

Erityis kiitokset Ali-Ollin tilalle (Heidille) tuona kerintäpäivänä 1.6.2008 kerinnästä ja että opimme lypsämään Nellalle ternimaidot. Se taito on ollut myöhemmin tarpeen ja se ei ole aina ihan helppoa :)

Yhteistyö alpakkatilojen välillä oli parasta mitä voi toivoa ja hedelmällisintä etenkin alpakoiden kannalta, jotta kaikki menisi hyvin ja eläimet pysyvät terveinä ja tyytyväisinä.

Alkuvuosina se oli todellakin tarpeen. Lämmin ja iso kiitos Alpacas Incredible Sini Honkala & Unique Alpacas Anne Backman & Ali-Ollin Heidi! Ilman teitä, emme olisi koskaan onnistuneet ja päässeet näin pitkälle. ❤️ Toivottavasti olemme pystyneet auttamaan samalla lailla myöhemmin myös muita alpakanomistajia.

17/02/2026

*** Suomen vanhin alpakka - matriarkka Isabella liki 25 vuotias ***

Meidän ihana Rouvamme Isabella menehtyi Joulukuussa 2022, vain kaksi viikkoa ennen, kuin olisi täyttänyt huumavat 25 vuotta. Isa on ollut tärkeä osa historiaamme ja ansaitsee oman historiikkinsa.

Rouva oli varsin hyvässä kunnossa loppuun saakka ja aniharvoin sairas. Väsymys ja voimattomuus uuvuttivat Isabellan, vaikka sillä oli erittäin hyvä ruokahalu ja silmissä loistava kiilto aivan loppuun saakka. Jalat ja voimat eivät vaan enää kantaneet ja jouduimme laittamaan Matriarkan ansaittuun lepoonsa.

Isabella oli kauan sitten osa ns "Huutokauppa alpakoita" joita omistaja yritti myydä Keltaisessa Pörssissä.
Isa ja jälkeläistään eivät menneet porukalla kaupaksi ja muuttivat tilallemme, josko me saisimme ne myytyä uusin koteihin.

Jälkeläiset löysivät pian kodit, m***a Isabella ei ollut ihan nuori likka enää ja sen kunto oli liian huono myyntiä varten. Sovimme silloin omistajan kanssa, että Isa jää meille loppuiäkseen ja sitä ei koskaan enää myydä mihinkään. Se oli ihana päätös entiseltä omistajalta. Lupasin hänelle, että Isabella saa nauttia kaikki kesät laitumista ja hoidetaan se vahvempaan kuntoon.

Isabella oli hiukan heikossa kunnossa tullessaan meille, alipainoinen ja karvapuutoksellinen ja vähä voimainen, myös haulit löytyi kankusta. Isa muutti meille vuonna 2014 ja eleli kanssamme 8 vuotta.

Hoidimme rouvaa monilla eri tavoin, kuten hammaslääkärin käynnillä, lisäruokinnalla, kerinnällä, kynsien leikkuulla ja taas lisäruokinnalla ja sitten se kaikkein tärkein, antamalla sille aikaa ja rauhaa. Se viihtyi pitkään, kuukausia laitumen perällä rauhassaan ja sitten tuli laumaan ja otti matriarkan paikan kun oli riittävän voimissaan. Se oli tarvinnut aikaa ja rauhaa sillä se oli elänyt varsin eläimelle rauhattomassa ympäristössä, koulun vieressä.

Isa oli ns primitiivi alpakka, eli kuidun (villan) laatu oli hyvin karkea (viimeisissä testeissä 32 mikronia) ja rakenne varsin hentoinen, eikä se ollut jalostusainesta, silti rouva oli tilallamme hyvin arvostettu ja rakastettu. Isabella tuli alunperin Ruotsista ja oli ryhmässä, jossa Suomen ensimmäiset alpakat saapuivat maahan ja taisi olla niistä myös viimeinen, joka eli. (Pirkko Kivikari korjasi tämän tiedon 20.2.2026, Isabella ei tullut Suomeen ensimmäisessä alpakkasatsissa, vaan myöhemmin. Kiitos Pirkolla, vielä kun löytäisi tiedon milloin :).

Isabellaa emme luonnollisesti koskaan enää astuttaneet ja se vietti leppoisia eläkepäiviä kuolemaansa asti. Ainoa vaiva mikä sillä oli, oli heikkenevät hampaat viimeisinä vuosina, m***a tuossa iässä se jo sallittakoon. Hampaat oireilivat mm hammaspiikkien muodossa ja niitä piti raspata. Isabellasta tiesi, että nyt taas suussa on vaivaa, kun se laittoi heinämällin poskeen, estämään piikkien ja puuttuvin hampaiden aiheuttamaan kipua poskessa. Sitten oli hammaslääkärin aika ja taas pärjättiin hienosti pitkään.

Niin monena talvena sanoin, että nyt varmaankaan Rouva ei enää johdata laumaansa keväällä ensi laitumelle, kun on jo niin iäkäs, m***a niin vain talvi toisensa jälkeen Rouva kirmasi etunenässä johdattaen laumansa laidunherkkuja syömään.

Sitten tuli tuo talvi 2022 ja seuraavan keväänä laumaa ohjasikin sitten uusi matriarkka... Kaneli rouva.

Isabella oli lempeä matriarkka ja meillä on tilallamme Rouvan tyttären Kismetin tytär Suffeli ja se on niin mammansa näköinen, m***a niin kovin paljon kipakampi.

Isabella päätyi myös Maaseudun Tulevaisuus - lehteen, sekä 7Päivää lehteen Suomen vanhimpana alpakkana ja tuskin titteli
häviää kovin pian.

Tässä linkki Maaseudun Tulevaisuuden artikkeliin vuonna 2022, kun Isabella oli täyttänyt 24 vuotta. Samana vuonna sitten joulukuussa ikävä kyllä Matriarkan voimat vihdoin uupuivat.

Isabellaa ikuisesti muistamme sydämissämme ja Isa on tärkeä osa tilamme historiaa.

www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/e5de67d5-077a-52ec-a237-fac13604b71a

06/01/2026

*** Upea kissapeto, ilves -kaveri liikenteessä ***
Mukavasti heti vuoden alkuun, jäi kaveri valvontakameraan. Komiat oli myös jäljet ja tämän kaverin olemme nähneet kesällä myös ihan päiväsaikaan useamman kerran liikkeellä ihan talon vierellä. Kerran yhtenä talvena kävi jopa etuovellakin jälkien perusteella, liekö oli tulossa kahville.

Ilves on reilusti jo yli kymmenen vuoden ajan kulkenut säännöllisen epäsäännöllisesti pihallamme ja metsätietä pitkin kulkee ja tulee pupujahtiin ihan pihalle. Se kulkee meitin metsätietä ja kun tulee tyttö alpakoiden pihaton kohdalle, se sukeltaa aina hiukan metsänpuolelle. Sitä on kummasteltu, että miksi ihmeessä. Onko alpakat niin kummia otuksia, vai Taika -laama niin pelottava hirviö.

Emme ole kuitenkaan kokeneet uhkaa komeasta kissapedosta eläimillemme, vaikka se kulkee parin metrin päästä aitauksia ja pihattoa.
Upea kaveri pupujahdissa.

02/01/2026

*** Tia-Monican tarina ***
PÄIVITYS: Arvoimme illlalla myöhään palkinnon ja tälläkertaa kirjan voitti Mira T. Onnea voittajalle, olemme yhteydessä asian tiimoilta.
Seuraavia arvontoja tulossa.

Mona oli meidän ensimmäinen alpakkamme ja ystävyys jäi lyhyeksi. Mona muutti Chilestä, Etelä-Amerikasta meille vuonna 2006 ja menetimme Monan jo vuonna 2007 sairauteen, jota ei kukaan sen eläessä keksinyt, mikä se on. Avaus kannatti ja selitys Monan sairaudelle selvisi. Jos se olisi ajoissa löytynyt, Mona olisi ehkä pystytty pelastamaan, m***a niin onnellisesti ei aina tapahdu.

Vaikka aina ei syytä menehtymiselle löydy, kannustan omistajia avauttamaan menehtyneen alpakan aina (Ruokavirastossa), sillä jos ja kun syy löytyy, helpottaa se tieto elämää. Vielä tänäkin päivänä muutoin miettisin syytä Monan menettämiseen.

Koen tärkeänä kertoa myös ikäviä asioita, joita eläiminemme kohtaamme ja etenkin syitä niihin ja toivoisin muiden kasvattajien tekevän rohkeasti samaa, jotta muilla on mahdollisuus oppia ja välttää harmeja tai kysyä lisää ja saada vertaistukea. Siksi haluan kertoa, että Monan vei krooninen Fasciola hepatica, isomaksamato, jota ei helposti löydetä kakkanäytteistä ja siksi tulisi aina varmistaa ja vaatia, että kakkanäytteet analysoidaan oikealla metodilla (painosanalla OIKEALLA metodilla, sillä yleensä labrat eivät niin tee https://www.ukalpacavet.com/…/faecal-testing-for-camelids/ )
ja useampaan kertaan, sillä riippuen missä kehitysvaiheessa loinen on, se voi näkyä tai ei. Monan tapauksessakaan sitä ei löydetty ja Mona menehtyi käsivarsilleni viidennen eläinlääkärin ollessa paikalla.

Kun tehdään alpakoiden tuonteja Suomeen, kannustan vahvasti joko teettämään isomaksamato testit tai lääkitsemään sitä vastaan, sillä sitä on paljon ulkomailla. Meidän tilanteessamme Fasciola hepatica ei levinnyt muihin alpakoihimme, sillä se vaatii tietynlaisen etanan väli-isännäkseen sen elonkierrossa ja silloin laumamme asusti kuivassa metsässä. Kuitenkin koko laumamme madotettiin sitä vastaan kaiken varalta. Isomaksamatoa on myös toki ihan koto Suomessakin

Mona oli vain kaksi vuotias ja maalauksestakin näkee jo monia asioita Monan sairaudesta. Myös Monan käytös jälkikäteen ja miltä se näytti, kertoo minulle hyvin paljon, m***a uutena omistajana silloin, se ei kertonut. Jo maahantultuaan Mona oli liian innokas ihmisen perään, koska sillä oli valtava nälkä. Mona makasi joskus asennossa, joka silloin ei kertonut minulle mitään ja tänä päivänä tietäisin sen kertovan vakavasta sisäisestä sairaudesta. Vuosien saatossa oppii asioita.

Oireina mm: Kuumetta - ei kuumetta, loputon nälkä, raju laihtuminen, nestettä nivelissä, liikkumattomuus. Välillä oireet helpottivat ja sitten taas pahenivat. Avauksessa löytyi mm 5 litran paise maksasta.

Tämän tarinan olen julkaissut jo aiemmin, m***a mielestäni se on niin tärkeä, että menköön uudelleen.

Kauniiseen maalaukseen Monan ikuisti upea taiteilija Marianne Kokko. Kiitos Mariannelle ihanasta muistosta.
Vieläkin ikävä, näin 20 vuoden jälkeen kovasti Monaa.

Jos jaksoit lukea loppuun saakka Monan tarinan, osallistu ensimmäiseen tilamme 20 vuotis arvontaan ja aukaise ensimmäinen kommentti, siellä löytyy ohje arvontaan osallistumisesta.

01/01/2026

*** Kanelilla on juhlat. Ikää kertynyt 22 vuotta ***
Kaneli alias Canela matkusti lentokoneella Chilestä Suomeen kesäkuussa 2006 ja nyt 12 vasan jälkeen, rouva täyttää jo 22 vuotta.
Laumamme ikääntyy, ei mahda minkään. Onhan siitä jo kohta 20 vuotta kun ensimmäiset alpakkamme saimme Chilestä kotiin.

Jos laadusta ja kuidusta puhutaan, niin Kanelin mikronit ovat edelleen 22 ja eivät ole koskaan paljon sen korkeammat olleet. Melkoinen luku tuossa iässä.

Kaneli on uskomaton mummo, on aina synnyttänyt hyvin ja hoitanut vasansa suurella antaumuksella ja ollut niin viisas ja helppohoitoinen kun eläin olla voi.

Rouva Canela alias Kaneli on monen neidon ja oripojan emä vuosien ajoilta ja jälkeläisiä on ympäri Suomea. Kanelia vaivaa vanhuuden ongelma, kaularangan artroosi, m***a kipulääke helpottaa oloa.

Kaneli on ollut hoikka jo muutaman vuoden ja saa lisäruokaa reilusti useampaan kertaan päivässä ja ruokahalu on oikein hyvä edelleen. Perusruokintaan kuuluu päivässä noin 7dl kauraa, 7 dl Alprofos proteiinia, 4 dl Alpamin kivennäistä, eli hurjat määrät, m***a imeytyminen on jo hiukan heikkoa, kuten iäkkäillä helposti käy.

Spesiaaliherkkuja ei näin juhlapäivänä heru, sillä Kaneli saa niitä ihan joka päivä. Porkkanaraastetta, omenasiivuja ja banaania, sekä korkeaproteiinista heinä&yrttisilppua, mitä on helppo syödä jo hiukan huonommillakin hampailla.

Vanhat eläimet ovat niin upeita ja niin järkeviä kun olla ja vaan voi.
Toivottavasti Kaneli jaksaisi kanssamme vielä jokusen vuoden, vaikka onkin laumamme toiseksi vanhin alpakka, kautta aikojen, m***a aika toki juoksee Rouvan kohdalla jo melkoista kyytiä, kun ikää on jo noin paljon.

Onnea rakas Canela! 💝💝🍀🍀🍀🍀

24/12/2025

*** Hyvää joulua ja onnea tulevaan vuoteen 2026 ***
Tilamme hiljenee joulun viettoon. Eläimille tarjoillaan hiukan extra herkkuja. Alkupaloina kuusenhavuja ja hiukan myöhemmin isompi satsi kuusen ja männynhavuja ja ei että ne maistuvat hyvin.
Kanat saivat ison kaalinpään ja omenoita puuhasteltavaksi.

Toivotamme Sinulle lämmintä ja rauhallista joulua.

Kuten tapanamme on ollut jo vuosia, lahjoitamme joulukortti ja lahjarahat Quechua Benefit järjestölle Peruun. https://www.quechuabenefit.org/

💖💖💝💝💖💖💝💝💖💖💝💝💖💖💝💝💖💖💝

08/11/2025

*** Kolmannessa historiikissa mennään kaiken alkulähteille ***
Vuonna 2005 rakensimme tilat parille harrastushevoselle silloiselle tilallemme Vantaalla. Maapaikamme nimi oli Lähde ja siitä juontaa myös juurensa tilamme nimi Alpaca Fuente = alpakkalähde.

Eläinlaji kuitenkin muuttui käytyämme tutustumassa juuri Chilestä tulleisiin alpakoihin Annen luona Nurmijärvellä.
Ihastuimme niihin välittömästi ja kuulimme että ne maksoivat noin 7000-8000€ ja että uusi tuonti Chilestä saattaisi olla tulossa seuraavana vuonna. Käynnin lopussa ymmärsimme vasta, että ne maksoivatkin tuon summan kappale, eikä viiden emän lauma. Siinä kohtaa mietin että, Not in my lifetime! pysymme hevosissa.
Niin elämä kuitenkin ohjasi ja marssin pian pankkiin hakemaan lainaa ensimmäisiä alpakoita varten ja aloimme valitsemaan omiamme. Olen ikuisesti kiitollinen Annelle, joka oli myös sinnikäs myyjä.

Alpakat valittiin Chilestä kuvien ja villatulosten perusteella ja ne olivat amerikkalaisten screenamat ja siitä saimme todistukset.
Porukka saapui Luxemburgin kautta Suomeen kesäkuussa 2006.

Alpakat viettivät karanteenissa muutaman kuukauden, ja niille tehtiin erilaisia tautitestauksia, jonka jälkeen saimme ne kotiin Vantaalle.
Kuvissa nuo eriväriset langanpätkät alpakoissa, oli laitettu Chilessä niille, tuomaan onnea niille matkaan. Ikiaikainen Andien intiaanien tapa.
Nuo Monan ja Lolan langanpätkät ovat minulla muistona edelleen tallessa minun "alpakka-aarrelaatikossani".

Mona ja Lola olivat ensimmäiset alpakkamme ja molemmat ovat jo multien alla, m***a laumaamme hiukan myöhemmin liittynyt Canela, eli monien alpakkaihmisten tuntema rouva Kaneli on tilallamme edelleen ja on laumamme vanhin alpakka. Juhlimme Kanelin 22 vuotispäivää tammikuussa.

Heti seuraavana vuonna menetimme Monan, se oli traaginen ja raskas isku meille. Taistelu ongelman selvittämiseksi ympäri maailmaa kesti kuukausia ja se päättyi meidän ja Monan häviöön.
Samalla noina kuukausina opin enemmän, kun uskalsin koskaan ajatella oppivani alpakoista. Sille lienee ollut tarkoitus.

Seuraavassa historiikissa Tía Monican, alias Monan surullinen tarina. Sen tarinan päätökseen alpakkakasvatuksemme meinasi loppua heti alkuunsa.
Onneksi näin ei käynyt. Uusien eläinlajien omistaminen vaatii opettelua, oman ajan uhrausta, tutkimista ja syventymistä aiheeseen tuhansia tunteja jos meinaa pärjätä ja saada eläimensä pysymään kunnossa ja kukoistamaan. Monan jälkeen emme menettäneet alpakoita yli kymmeneen vuoteen, eli oppi meni kerrasta perille, kalliista kerrasta.

02/11/2025

*** Partsun ja Uskon bisset läikkyi Arttu Lindemanin
ekalla musavideolla kesäkuussa 2016 ***

Historiikkissame seuraavana pieni vilkaisu vuoden 2016 kesäkuulle.
Meidät pyydettiin nousevan tähden musavideokuvauksiin Helsinkiin salaiseen paikkaan. Tarkoitus oli kuvata Arttu Lindemanin ensimmäistä videota "Läikkyy". Kappaletta kuunneltiin julkaisuyön aikana 60.000 kertaa ja se nousi Spotifyn 50 kuunnelluimman kappaleen listalle kuudenneksi. Voi siis sanoa, että meidän Partsu ja Usko ovat todellisia tähtiä.
Partsu ja Usko ovat muutenkin tähtiä, sillä ovat niittäneet mainetta näyttelyissä ja agility kisoissa, puhumattakaan molempien poikien monista upeista vasoista, joista voi mainita esim Partagaksen pojan, Jimi Hendrixin, joka palkittiin näyttelyssä parhaana Suomessa kasvatettuna huacaya alpakkana.

Partsu ja Usko ovat jo vanhoja eläke poikia, ja nauttivat elämästään seniorilaumassamme. Nuoren pojat läikyttivät bissejä mm tällä mukaansatempaavalla bilevideolla. Oi sitä hurrrrjaa poikien nuoruutta.
Tässä koko kappale kuunneltavaksi ja katsottavaksi. Poikien osuus alkaa noin kohdasta 2:20. Enjoy!
https://www.youtube.com/watch?v=Rkyt_dB8BxE&list=RDRkyt_dB8BxE&start_radio=1

22/10/2025

*** Alpaca Fuente -tilamme taival 20 vuotta ***
Pian juhlimme alpakkakasvatuksen 20 vuotis päivää. Se tapahtuu ensi vuonna. Lähdimme miettimään mitä kaikkea on tullut tehtyä tuolla ajanjaksolla ja voi sitä kaikkea mitä mieleen tulee. Josko pieni katsaus pätkissä mitä kaikkea on mukaan mahtunut.

Vuonna 2015 saimme olla osa tapahtumaa nimeltään Pixelache 2015 Living Spaces Festival. Ystävämme taiteilija Mari Keski-Korsu (post-disciplinary artist and researcher) ja eläinkommunikoija Maiccu Kostiainen, sekä Eija Ranta (movement artist) hostasivat tapahtumaa tilallamme nimeltään Alpaca Oracle ja lukuisa joukko festarivieraita starttasi bussilla Helsingin Kiasmalta tilallemme.

Tapahtuma huipentui Suomen ensimmäiseen alpakka meditaatioon tyttöjen laitumella, jonka meille veti Eija Ranta.

Kiitokset vielä hienosta tapahtumasta aivan ihanille: Marille, Maiculle ja Eijalle.

Tämä on yksi muisto, joka ei unohdu.

Tässä pieni ote, mistä tässä kaikessa kauniissa oli kyse:
"Alpaca Oracle aims to ask help and advice for humankind from other animals. It looks at the possibility of expanding human understanding on the present state and future prospects of life on Earth by practicing the skills of inter-species communication or telepathy. Alpaca Oracle sessions search for emphatic connection to other species and trough that a deeper connection to the ecosystem we live at.

Alpaca Oracle is a collaboration in between an alpaca herd in Alpaca Fuente farm in Lohja, Finland, artist Mari Keski-Korsu and professional animal communicator Maiccu Kostiainen since 2014. In the spring 2015, the group is joined by movement artist Eija Ranta. Mari & Eija will live with the alpaca her for three days and the invite the Pixelache festival participants to join in and share the findings of the experience. The participants will be introduced to the animal telepathy and they can try it themselves with one of the biggest alpaca herds in Finland."

20/10/2025

*** Tutkimusta yleisestä haitallisesta kasvatusihanteesta ***

Ihmisellä on ollut kauan jo tapana jalostaa eläimiä haluamaansa suuntaan. Valitettavan usein ihmisen ihannoima piirre, onkin eläimelle ja koko rodulle pahasta ja aiheuttaa rodulle vakavia sairauksia. Ei liene tarpeen mainita muita esimerkkejä kun vaikka hengitysongelmaiset mopsit ja peräpäätään laahaavat saksanpaimenkoirat.

Olen ollut alpakkakasvatuksessa mukana jo 20 vuotta ja seurannut jalostusihanteiden muuttumista ja huomannut jo vuosia sitten, että muutamat jalostupiirteet, joita ihannoidaan kasvattajien keskuudessa suuresti, tulevat johtamaan alpakoiden hyvinvointiin negatiivisesti. Se tapahtuu jälleen... ja tällä kertaa ikiaikaisille alpakoille.

Yksi huolestuttava Suomessakin hyvin yleisesti ihannoitu (ja ihanne leviää kulovalkean lailla uusiin kasvattajiin), piirre on villava naama. Sen haittana on mm villasokeus, roskat silmissä ja silmiä ärsyttävät villat. Se tuottaa lisätyötä omistajalle leikata silmiä näkyviin. Siihen yhdistetään myös huonompaa hedelmällisyyttä ja yksi varsin tuntematon haitta on se, että kuumalla säällä nenän tehtävä on mm viilentää hengitysilmaa. Hyvin tiiviiksi kasvanut ja villava nenävarsi yhdistettynä vielä lyhyeen nenään, ei viilennä hengitysilmaa.

Miksi sitä ihannoidaan? Kasvattajat ovat yhdistäneet sen villan tiiviyteen ja mitä tiivisvillaisempi alpakka, sen enemmän villaa eli rahallista hyötyä. Lähes kaikki, myös pitävät "villapalloja" hirmuisen söpöinä, eli ulkonäkö on yksi syy, sekä ulkomailta opittu piirteen ihannointi.
Mennään massan mukana.

Olen hyvin onnellinen, että Art Of Fibre on tutkinut asiaa ja julkaissut sivullaan tietoa tästä. Toivoisin kovasti, että tämä fakta muuttaisi väärään suuntaan menevää jalostussuuntaa, m***a pahoin pelkään, ettei näin käy vaan piirteen ihannointi jatkuu.

Tämä ei ole toki ainoa piirre, jonka näen menevän ns "metsään" alpakoiden jalostuksessa, m***a yksi niistä.
Arvaan, että monikaan kasvattaja ei tätä päivitystä peukuta :)

Kuva ja teksti napattu Art of Fibren Facebook sivulta.

Art Of Fibre
Recently, I was asked to proof read a paper on facial wool coverage of sheep. I suspect alpaca breeders might be interested with the on-going findings regarding this trait.
High facial coverage of fibre was obviously linked to fibre blindness as well as seed infestation of eyes. It was also found to be correlated to low fertility, with this correlation unrelated to the blindness.
The trait was found to be highlty heritable, but interestingly, not highly correlated to fleece weight. In other words, it was possible to breed for low facial coverage without impacting the amount of fleece produced.
I know that some alpacas have considerable facial coverage while others do not. I am therefore wondering, for the sake of animal welfare, that reduced facial fibre coverage might be something that alpaca breeders could breed for, perhaps after some trials are conducted. Perhaps some breeders do this anyway??
Paul Vallely.

13/10/2025

*** Aika varmistaa vasojen ruokinta ja mammojen lihavuuskunto ***

Lokakuu on jo pitkällä menossa ja nyt olisi viime hetket varmistaa, että kesän vasat syövät jo pellettiruokaa. Vasoja on viisasta syöttää erikseen emistään, vaikkapa omassa karsinassaan, sillä vasat eivät kerkeä syömään riittävästi samalla, kun mammat ahmivat omat pellettinsä. Vasat usein ehtivät syödä vähän, m***a parasta olisi varmistaa riittävä kivennäisten ja vitamiinien saanti niin, että vasat syövät rauhassa omassa karsinassaan. Samalla harjoitellaan hiukan itsenäisempää elämääkin erossa emästä.

Tilallamme vasat on aina opetettu tulemaan ensin omaan karsinaan syömään ja aluksi houkuttelemme pari rohkeinta vasaa karsinaan ja niille ruokavati nenän eteen. Kun ne syövät rauhassa, olemme vieneet seuraavat hiukan ujommatkin vasat samaan karsinaan syömään ja näin ujommat saavat tukea rauhallisilta vasoilta ja pian nekin alkavat syömään pellettejä. Tähän prosessiin olemme aina yhdistäneet kutsuhuudon: "Pieneeee syömään" ja tämä siksi, että se helpottaa hoitotyötä, sillä parin viikon päästä kun vasat kuulevat kutsuhuudon, ne juoksevat jo itse karsinaan ja odottavat rehujansa.

Kuinka paljon vasat saavat syödä?
Tilallamme on noudatettu erään maineikkaan brittiläisen kasvattajan minulle antamaa neuvoa jo liki 20 vuotta sitten ja noin 120 vasaa on sillä syötöllä kasvaneet varsin vahvoiksi vasoiksi:
"Vasat saavat syödä niin paljon kun haluavat". Yksikään vasa ei meillä ole syönyt liikaa, eikä sairastunut liiasta rehusta koskaan.
Vasat syövät oman aikansa (hyvin hitaasti) ja lopettavat kun on sen aika. Sitten laskemme ne pois karsinasta ja jos niillä on vielä nälkä, ovat ne saaneet syödä vielä mammojenkin kanssa.

Myös imettävien emien lihavuuskuntoa tulee seurata jatkuvasti. Laihtuminen voi tapahtua varsin nopeasti ja johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Jokainen imettävä emä laihtuu vähän, m***a emä saisi laihtua vain ihan vähän.
Muista tarkkailla joko punnitsemalla tai käsikopelolla säännöllisesti esim kahden viikon välein emän lihavuuskuntoa ja lisätä proteiinipitoista ruokaa, mieluiten heinään verrattavaa, jos emän huomaat laihtuvan. Lihavuuskunnon nostaminen on hyvin haastavaa ja vie kauan aikaa ja vaatii omistajalta aika paljon erityis syöttämistä. Toimi ajoissa, tarkkaile, tee korjaavia toimenpiteitä ja nauti hyväkuntoisista vasoista ja mammoista.
Jos joku tarvitsee apua lihavuuskunnon tutkimiseen tai miten aloittaa vasalle pellettisyötön, niin autan mieluusti. Eikun puhelua tulemaan. :)

10/10/2025

*** Lounatuuli, vie Ben kotiin ***
Metsänkylän Ben 12.5.2007 – 10.10.2025
”Tuuli nousee luoteesta, voimistuu koviksi puuskiksi huomenna. Miksi?
Siksi, että tuo tuuli kuljettaa Ben -pojan mukanaan Andeille, kotiin.

Ben lennä tuulen mukana vahvoin siivin liittyäksesi laumaan,
jossa sinua odottavat emäsi Bella ja isäsi Sokrates, Perulaiset vanhempasi, sekä kaikkein paras ystäväsi Karkki.
He odottavat siellä sinua auringon paistaessa taivaan täydeltä.
Karkilla on ollut sinua jo järjetön ikävä”

Ben eli kunnioitettavat 18 vuotta ja 2 päivää vaille 5kk ja se on alpakkapojalle jo paljon jo se. Ben hiipui kesän kääntyessä syksyyn ja armeliaasti lähetimme Benin hetki sitten lounatuuleen.

Se mitä meille Benistä jää on muistot ja kaipaus.
Vuosia sitten Ben muutti meille eläkkeelle Lahden 4H:sta, ja vaikka poika oli eläkkeellä, Ben jatkoi meillä töitä, myös eläkkeellä. Benillä oli tärkeä tehtävä laumassamme, sillä Ben turvasin ja johti lempeästi hössöttäen pikkupoikien laumoja. Pikkupoikien, jotka vieroitettiin emistään ja tarvitsivat lempeän isosen.

4 nuorta poikaa laumassaan jäävät varmasti kaipaamaan sinua Ben, m***a ovat jo niin isoja, että pärjäävät jo ilman isosen turvaa.
Teit tehtäväsi loppuun ja olet nyt vapaa. Kiitos Ben. 💖

Alpaca Fuente

21/02/2026

17/02/2026

06/01/2026

02/01/2026

01/01/2026

24/12/2025

08/11/2025

02/11/2025

22/10/2025

20/10/2025

13/10/2025

10/10/2025

Osoite

Puhelin

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Yritys

Oikopolut

Jaa

Kategoria