29/08/2026
Tällä lyhyellä tarinalla Kerma ja voi haluaa kiittää kaikkia suomalaisen, puhtaan ruoan tuottajia. Olemme ylpeitä Teistä!
Olipa kerran mehevä, vihreä tuorerehu, joka kasvoi tuusniemeläisen perhetilan pelloilla, lähellä kimmeltävää Juojärveä. Suomen valoisa kesä, puhtaat sadevedet ja Pohjois-Savon rikas maaperä saivat nurmen kasvamaan kohisten ja täyttymään tärkeillä ravintoaineilla. Loppukesästä isäntä korjasi sadon talteen, ja nurmi säilöttiin huolellisesti tuorerehuksi odottamaan talven tuloa.
Kun talvipakkaset paukkuivat Tuusniemellä, lämpimässä pihattonavatassa alkoi tuorerehun suuri muodonmuutos. Tilan lehmät söivät hyvällä ruokahalulla puhdasta, kotimaista rehua. Tuon ravinteikkaan ravinnon ansiosta lehmät lypsivät runsain määrin laadukasta, valkoista maitoa, josta meijerissä kuorittiin kaikkein täyteläisin osa: KERMA.
Kerma oli pakahtua onnesta ja ylpeydestä saadessaan kantaa pohjoissavolaisen luonnon puhtautta mukanaan. Se tiesi olevansa jokaisen juhlapöydän kruunu, joka hienostuneella maullaan toi hymyn ihmisten huulille. Yhtä lailla ylpeänä kermasta kirnuttu täyteläinen, keltainen VOI tunsi suurta arvokkuutta. Voi suorastaan loisti onnesta päästessään sulamaan kuuman perunan päälle tai rukiisen leivän pintaan, tietäen olevansa rehellistä, aitoa suomalaista työtä alusta loppuun.
Osa tuorerehusta antoi voimaa ja rakennusaineita savolaisen tilan naudoille, jotka kasvoivat rauhallisessa ja puhtaassa ympäristössä. Vastuullisen kasvatuksen ansiosta niistä saatiin korkealaatuista, mureaa lihaa.
Tuusniemen pelloilta alkanut ketju huipentui paikallisen ruokakaupan hyllylle, josta tuotteet päätyivät perheiden keittiöön. Illalla pöydän ääressä nautittu ateria oli parasta suomalaista ruokaa – ja sen keskiössä kimaltelivat onnelliset, ylpeät maitotuotteet ja liha, joiden matka tuorerehusta pöytään oli täydellinen.
Sen pituinen se 🥰
