03/07/2026
Lehon torpalla meillä on tällainen puolivilli kasvimaa, jossa viljellään mm perunaa ja valkosipulia sekä vaihtelevasti ja vaihtelevalla menestyksellä yrttejä, juureksia ja joitakin marjapensaitakin siellä on.
Valkosipulipenkit perustan aina kohopenkin päälle, jonka rakennan kerroksittain niin, että alimmaiseksi tullee lahoavaa puuta, sen päälle pintamaat nurin käännettynä ja sitten multaa, kompostia, vihreää leikkuujätettä ym. Päällimmäiseen kerrokseen tulee hyvää multaa johon valkosipulin kynnet istutetaan myöhään syksyllä. Valkosipulisato onkin onnistunut useimmiten oikein hyvin.
Peruna on usein pioneerikasvi. Ensimmäisenä vuonna istutin perunat hyvin matalaan vakoon. Vakojen välit peitin pahvilla ja lapoin päälle paksun kerroksen vuohen pehkua. Perunaa tuli oikein hyvin ja peruna samalla möyhensi maan niin että seuraavana vuonna maa oli jo paremmassa viljelykunnossa. M***a se kohta kasvimaasta, johon ei mitään istuteta, on saman tien luonnon haltuun ottama!
M***a ilman kattamista ja penkkien rakentamista viljely ei oikein onnistu. Maassa kasvaa nokkosta (jota kerätään kyllä myös), juolavehnää ja rönsyleinikkiä. Niiden määrää olen pyrkinyt vähentämään kylvämällä ja istuttamalla erilaisia monivuotisia luonnonkasveja kuten kurjenpolvea, päivänkakkaraa, ahdekaunokkia, virmajuurta, mesiangervoa ja väinönputkeakin. M***a rönsyleinikki on edelleen valtalaji.
Kasvimaan reunassa on myös mehiläispesä, joten pölyttäjiä on omasta takaa. Niiden vuoksi olen antanut kaikkien mahdollisten kukkien kukkia enkä ole yrittänytkään taistella luontoa vastaan.
Ensi syksynä toivon saavani istutettua ainakin 1000 valkosipulin kynttä. On se ollut sen verran palkitsevaa.
Jos haluat kokeilla pienimuotoista viljelyä – ja viitsit nähdä vähän vaivaa, meille mahtuu kyllä vielä. Saapi tulla kysymään!
