04/09/2026
Huh. On tämä elokuun loppu ja syyskuun alku ollut aikamoista höykytystä. Avoimien ovien järjestelyiden ja pitämisen lisäksi on puitu ja kuivattu luomukauraa, paalattu olkia, niitetty, paalattu ja kääritty kakkossadon heiniä naudoille talvea varten, aloitettu nautojen talvialueiden parannukset ja katosten rakennukset, siirrelty nautoja ja pikkuhiljaa aletaan myös kesäetälaitumien tyyppejä siirtämään kotiin päin. Mestari kasvaa ja vahvistuu ja ollaan siirrytty nyt jo tuttiämpäriin ja kahden ruokinnan taktiikkaan, kun maitoa tahtoo maistua se 10 litraa kerralla. Sen jälkeen on hyvä mennä köllöttelemään nurmelle tyytyväisenä 😁 Hommaa ja ympäripyöreitä päiviä riittää näin syksylläkin.
Myös suuri suru ja murhe on kohdannut meitä, kun äkillisten terveysvaivojen takia jouduimme lopettamaan meidän eläkeläishepat. Niitä hoidettiin Viikin hevossairaalassa useampi päivä, m***a lopulta oli aika päästää heidät laukkaamaan ikuisesti vihreille laitumille. Vaikea kuvailla sitä surun määrää ja tyhjyyden tunnetta, joka jäi, kun nämä kaksi valloittavaa hevospersoonaa poistuivat, m***a yritän vaalia niitä kauniita muistoja ja hyviä hetkiä, jotka saimme. Kiitos, että saatiin olla niiden loppuelämän koti ja että ystävykset saivat lähteä lopulta rintarinnan ❤️🩹
Onneksi töitä ja kiirettä riittää niin paljon, että ehtii hukuttaa murheensa siihen. Parempaa syyskuun jatkoa toivoen.
