01/03/2022
Palamattoman puun kaatoaika perimätiedon mukaan:
Vanha kansa teki lähes kaiken itse ja paljolti puusta. Sitä kun oli paremmin saatavilla. Savupiippuihinkin käytettiin paksua lautaa, eikä piippu silti palanut. (Tarkennus, tällaisia joissa savukanava tulisijasta piippuun on puusta tehty, on todella säilynyt Keski-Euroopassakin, ja Suomesta on tietoa, m***a harva nykyään on kuullut saati nähnyt omin silmin - miten voi olla ettei puu pala)
Savusaunan ja riihen rakenteet olivat alttiita tulipalolle jos kiuas lämmitettiin liian kuumaksi. Nykyäänkin saunassa on palonsuojalevy kiukaan takana tai yläpuolella katossa, ettei puu kuumennu niin paljoa että syttyisi palamaan.
Tänään on se päivä, kun entisaikaan tiedettiin kaataa puuta, joka palaa mahdollisimman huonosti. Se lähinnä hiiltyy hiukan päältä, m***a liekki ei jää siihen palamaan vaan sammuu pois.
Ilmiö pitää itse nähdä, ennen kuin siihen kannattaa tai edes voi uskoa. M***a jos muistaa raapineensa askikaupalla tulitikkuja, jotka aina vain sammuivat heti leimahtamisen jälkeen, ihan kuin olisivat märkiä, niin tietää että ilmiö on kummallinen. Ovathan tikut kuivassa pidettyjä ja siis kuivia, ja ohuen ohut tulitikkukaan ei vain kykene pitämään palamista yllä raapaisupään pois palamisen jälkeen.
Joten nyt kokeilemaan kaikki, joilla on puuta mitä kaataa. Tässä pienten koivun, kuusen ja männyn rungoista palaset, jotka kuivatessaan muuttuivat omitusella tavalla.
Puu oli jo kaadettaessa todella painavaa, ja kuivuessaan vuosien mittaan se ei keventynyt yhtään. Puuaines kovettui hurjasti kuivuessaan ja kuivuttuaan kilahti melkein kuin kivinen tai metallinen pinta, joka soi kun niitä isketään yhteen. Puusta tuli kivikovaa ja todella painavaa. Eihän sellainen pala hyvin.
Vanha kansa tiesi että ympäri vuoden ja ympäri kuunkierron puuaineksesta tulee erilaista, siitä riippuen milloin sen puun kaataa.
Yksi muistisääntö on, että maaliskuun ensimmäisen päivän iltana, auringonlaskun jälkeen kaadettu puu on "palamatonta puuta", puuta joka palaa niin huonosti että on turvallista käyttää kuumuutta kokevissa rakenteissa kuten saunan seinässä.
Toinen sääntö on että palamatonta puuta saadaan kun puu kaadetaan 48 tunnin aikana ennen maaliskuun uudenkuun päivää. Tänä vuonna maaliskuun uudenkuun tarkka aika on klo 19.35 keskiviikkona 2. maaliskuuta. Eli siitä taaksepäin 48 tunnin ajan, niinkuin kirjoitin http://www.ylakuu.com/suomi/kuu.htm
Tänä vuonna nämä kaksi osuvat lisäksi päällekkäin 1.3., jolloin voi kaataa koko päivän, m***a on vielä parempi jos kaataa vasta auringonlaskun jälkeen.
Tärkeää on nyt merkitä puihin vaikka tukkijätkän tyyliin loveamalla minä päivänä ne on kaadettu, etteivät ne vahingossakaan mene sekaisin polttopuiden kanssa kuivumisen aikana. Ensi talvena voi sitten testata, miten ne kestävät nuotion sivussa makkaratikun tukipuuna, alkavatko palaa vai hiiltyvätkö vain päältä. Voi niistä tehdä lautaa tai lankkuakin, ja käyttää saunan seinässä. Pääasia että jollain lailla itse tekee kokeita, miten paljon ne kestävät kuumuutta tai jopa kokeilla polttaa niitä normaalin polttopuun tapaan.
Kun on muutamana vuonna tehnyt kokeita ja alkaa nähdä eroja puun laadussa, pääsee entisajan tapaan omin silmin havaitsemaan ettei puu pala aina samalla tavalla, ja jotkut puut eivät vain pala lainkaan.
Hirsitalo-lehdessä oli vuosia sitten artikkeli hirsitalosta, jonka uusi puoli paloi, katto paloi, palolämpötila oli hurjan korkea, m***a vanhin hirrestä rakennettu osa taloa ei palanut - hiiltyi vain hiukan pinnalta. Siinä oli palomiehillä ihmettelemistä.
Suomalainen uskoo vasta kun itse näkee.
M***a puuseppämestariksi ja puun salaisuuksien tuntijaksi ei tulla kaatamalla yhtenä vuonna yksi puu ja laittamalla se saunan pesään. Aika paljon vaaditaan kokemusta, ennen kuin saa edes itsensä vakuutettua, että jokin puu vain ei pala. Epäileväinen mieli on paras lähtökohta, sillä silloin tulee tutkittua kaikkein tarkimmin.
Ja eihän sitä puuta oltu tarkoitettu polttopuuksi, vaan paksumpana lankkuna tai lautana palonarkoihin rakenteisiin. Jos se ei ollut suoraan nuotion keskellä, se ehkä vain hiukan tummui eli hiiltyi pinnasta ja hiili itsessään on jo mahtava lämmöneriste. Silloin puu vasta oli valmista tarkoitukseensa, kun se oli jo käyttöpaikassa kuumuudelle alttiina.
Toisaalta kuulin tässä eräästä, joka kaatoi vuoden polttopuut jokunen vuosi sitten palamattoman puun päivänä. Kuulemma niiden polttaminen oli ollut tosi vaikeaa, sammuivat yhtenään ja piti yrittää uudestaan ja uudestaan saada palamaan.
On myös osattu kaataa puuta, joka ei laituripuuna lahoa, tai ole jalan alla sateessa liukas. Puuta joka kestää taivutusta halkeamatta, puuta joka on kevyttä heinäharavan varressa, puuta joka kestää puukon kädensijassa tai kirveen varressa kutistumatta ja irtoamatta, puuta joka on hyvä höylätä eikä tikkua, jne. Loputtomiin.
Lisää erilaisen puun kaatoajoista kirjassa: Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa. https://www.kuukauppa.fi/
Ja tänään ei siis kaadeta polttopuuta, eikä vielä huomennakaan.
Terveisin
Anne Pöyhönen 🌙
(Kuva A.P.)
