13/10/2026
Sielu lähti pehmeästi, kuin kevein hengähdys syksyisessä aamussa. Kaikki tapahtui niin luontevasti, niin levollisesti – juuri niin kuin sen piti, tutussa läsnäolossa ja täydellisessä turvassa.
Eettinen hevostaito ei ole vain koulutusmenetelmä tai arjen taitoja. Se on kokonaisvaltainen elämäntapa ja arvoihin perustuva hiljainen sopimus ihmisen ja hevosen välillä. Se alkaa ajatuksesta hankkia hevonsa ja kantaa vastuuta sen lajinmukaisesta hyvinvoinnista, ja se jatkuu vankkana halki yhteisten vuosien.
M***a kaikkein syvimmillään ja vaativimmillaan tämä lupaus punotaan todeksi vasta silloin, kun on aika päästää irti. Eettisyys ei ole vain sitä, miten elämme hevosen kanssa, vaan yhtä lailla sitä, miten uskallamme saattaa sen pois. Viimeinen palvelus on raskain kaikista, m***a se on myös eettisen hevostaidon puhtain ja kaunein teko: rohkeutta katsoa omaa suruaan silmiin ja sanoa, minä kannan tämän kivun, jotta sinun ei tarvitse kantaa enää mitään.
Hermanni oli mahtipontinen poni, jolla oli suuri persoonallisuus ja suuri sydän. Sen pitkä elämä jätti jäljen, joka ei pyyhkiydy pois. Viimeisellä matkalla oli kunnia seistä sen vierellä, tuntea syvä yhteys ja saattaa se rajan yli kunnioituksella, arvokkuudella ja rakkaudella.
Nyt rinnassa tuntuu valtava tyhjyys, kaipuu ja viiltävä kipu. Suru saa ottaa kaiken tarvitsemansa tilan ja ajan, sillä se on vain toinen puoli siitä suuresta rakkaudesta, joka Hermanniin kätkeytyi. Kivun rinnalla asuu kuitenkin vielä suurempi kiitollisuus – kiitollisuus jokaisesta yhteisestä päivästä, jokaisesta opista ja niistä ihanista muistoista, jotka jäävät leijumaan mieleen ikuisesti.
Hermanni on poissa, m***a sen sielu, tarina ja muisto elävät pehmeänä ja koskemattomana. Joukosta on poistunut mahtava persoona, m***a sen jättämä valo ei sammu.