22/09/2025
Katsojia oli sadoittain seuraamassa mitä pinnan alta seuraavaksi nostetaan.
Katseet, huudot, taputukset tai juontajan selostus eivät tuottaneet minulle paineita olla keskellä jokea seurattavassa valokeilassa.
Samalla ajaessani sukeltajaa parempiin asemiin vilkaisin rannan vierustaa ja nostin kättä tutuille moikatakseni.
Ilma oli Turun päivänä upea, joten kelpasikin tulla katsomaan mitä hyvää rakkaalle kotikaupungille taas tehdään.
Yht'äkkiä näin yleisössä sellaisia kasvoja katsomassa, joita olin kovasti salaa odottanutkin. Ne joilla oli eniten merkitystä. Sellaiset, jotka nostatti kuplivia tunteita tämmöisessä partajörössä.
Pienet kädet vilkuttivat minulle ja silmillä paistoi onnellisuuden loiste. Metelin keskellä olin lukevinani noilta hymyileviltä huulilta; "isä, tuolla on meidän isä."
Lämmin aalto kohosi varpaista kihelmöiden otsalle saakka.
Oliko tämä sitä ylpeyden tunnetta?
Vilkutin takaisin, m***a käsi tuntui todella raskaalta. Yhtäkkiä rattikaan ei tahtonut enää pyöriä normaalisti. Tuulikin tarttui alukseeni kiinni ja aloitti levottoman liikehdintänsä kohti Auransillan keskitukea.
Sukeltaja oli syvällä alukseni alla ja häntä ohjaava köysimies pyysi apua tilanteeseen.
Niin paljon kuin halusinkin vilkutella, huudella tai virnuilla tyttärilleni, niin nyt oli syvään hengittämisen aika.
Keskityin hetkeen ja pian alus liikkui taas käskyjeni mukaisesti. Tuulikin rauhottui yhtälailla tunteiden kanssa pinnan alla.
Sukeltaja jatkoi taas työtään iskien toinen toistaan mielenkiintoisia löytöjä alukseni kannelle. Fillaria, skuuttia, pyörätelinettä, ostoskärryä ja parkkimittaria.
Vapaaehtoistyö Turun päivän kunniaksi oli kerrassaan onnistunut. Saalista tuli enemmän kuin koskaan ennen.
Sukelluksen päätteeksi moni halusi tutustua alukseeni lähemmin ja sitä heille mielelläni esittelinkin.
M***a vain omat lapset palkittiin pienellä Aurajoen veneretkellä hienon päivän päätteeksi.
-Vellu
