27/08/2026
Tänään mä täytän 50 vuotta.
En pidä juhlia. En puhalla kynttilöitä kakusta, enkä istu päivänsankarina pöydän päässä. Mä olen siellä missä muutenkin – töissä, Martin Bistrossa. Ja jotenkin tuntuu, että juuri niin tämän päivän kuuluukin mennä.
50 vuotta on aika paljon elämää.
Siihen mahtuu hyviä päätöksiä ja aivan helvetin huonoja päätöksiä (esim ravintolayrittäjäksi ryhtyminen). Onnistumisia, epäonnistumisia, rakkautta, pettymyksiä, naurua, itkua, ihmisiä jotka jäivät – ja ihmisiä joiden kuuluikin jatkaa matkaa muualle.Bye! 👋
Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka ovat edelleen tässä.
Kun mä katson elämääni taaksepäin, en oikeastaan haluaisi vaihtaa siitä kovin montaa asiaa. En edes niitä vaikeita kohtia. Ne ovat vieneet mut tähän: viisikymppiseksi naiseksi, joka seisoo oman pienen ravintolansa tiskin takana ja saa tehdä työtä, jota rakastaa, keskellä ihmisiä, musiikkia ja taidetta.
Ei hassumpi paikka täyttää 50, vaan ihan V*TUN paras 🔥
Marttilasta on tullut mulle paljon enemmän kuin työpaikka. Sen ovesta on näiden mun parin vuoden aikana kävellyt sisään valtava määrä ihmisiä. Osa asiakkaiksi, osa muusikoiksi, osa taiteilijoiksi – ja aika moni on jäänyt ystäväksi.❤️
Siksi mun 50-vuotispäiväni tärkein sana on KIIIIÌTOOOS!
Kiitos teille, jotka käytte täällä.
Kiitos teille, jotka soitatte täällä.
Kiitos teille, jotka tuotte seinille taidetta, pöytiin keskusteluja ja tähän pieneen kaupunkìin elämää.
Kiitos ystäville, läheisille ja kaikille niille ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella kulkeneet mun rinnalla.
Ja erityinen kiitos jokaiselle, joka on joskus avannut Martin Bistron oven ja saanut mut ajattelemaan:
Tämän takia mä tätä teen.
En tiedä, miltä seuraavat 50 vuotta näyttävät – enkä aio vielä alkaa suunnitella niitä kovin tarkasti.
M***a tänään mä olen 50.
Väsynyt ja onnellinen, mut siitä aika pirun iloinen.
Ei juhlia. Ei suurta numeroa.
Mä olen töissä.
Tulkaa moikkaamaan. ❤️
Hanna, 50 v.
