14/10/2025
Pekka töpöhäntä parka, minne jäi hännän pää...
Eilisen päivän operaationa oli hännän amputaatio. Vuoden ikäisen härkäpojan hännän pää oli mennyt poikki ja kehitelly tulehdusta ylemmäksi häntään. Ei muuta kun soittoa kunnaneläinlääkärille ja assistentin hommiin.
Eläinlääkärin assistenttina pääsee, tai joutuu, näissä hommissa toimimaan automaattisesti. Eläimen paikallaan pitämistä (mitä nyt usean sadan kilon kokoista eläintä pystyy pitelemään), tavaroiden hakua ja hännän koholla pitämistä ja tarpeen mukaan liikuttelua. Ja koko ajan saa olla vähän varpaillaan, mikäli potilas päättääkin ottaa jonkun harha askeleen, laittaa kesken kaiken makaamaan tai vastavuoroisesti pompata kesken kaiken pystyyn.
Hännän polkeamia meillä tulee aina silloin tällöin. Aina ne eivät johda amputaatioon. Kun vahingot huomataan riittävän ajoissa, päästään monesti vähemmällä tikkaamisella.
Itsellä tulee nautoja ruokkiessa seurattua, että jokainen nousee ylös normaalisti, märehtii, eikä yksikään ryhmän eläin näytä alkaneen kuihtumaan. Häntien kuntoa tulee kieltämättä huonommin seurattua, sillä yleensä härät ovat vähän turhankin uteliaita niin, että häntäpää tahtoo aina olla pois hoitajasta päin. Riskiryhmässä meillä ovat noin 8 - 16kk ikäiset naudat, kun ne siirtyvät vasikka aikaisista ryhmistä suurempiin ryhmäkarsinoihin ja eläimillä alkaa olla reilummin painoa.
Ennen vanhaan ei olisi tullut mieleenkään yrittää alkaa amputoimaan saman ikäisen sonnin häntää. Ennen kastrointien aloitusta meillä ei myöskään nupoutettu nautoja. Lisäksi tyhjää karsinaa tilaa sairaskarsinan tointa toimittamaan ei aikaisemmin oikeastaan ollut, joten monesti nauta hätäteurastettiin itselle mikäli mahdollista, jos sille tuli jotain vikaa.
Tämä oli kolmas amputaatio mitä meillä on tehty 6-7 vuoden sisässä. Aikaisemmat ovat parantuneet hyvin ilman sen kummempia komplikaatioita, ja ryhmään takaisin siirtymiset sujuneet yllättävänkin hyvin. Viikon pituisen pen*siliinikuurin jälkeen töpöhäntäkin siirtyy takaisin ryhmäkarsinaan.
